Self help kirjojen lumous ja todellisuus

Olen vuosien varrella lukenut isohkon kasan erityyppisiä self help -lajiin kuuluvia opuksia. Näiden perustella tiedän aika monta teoriaa joilla voisin parantaa arkeani, terveyttäni, onnellisuuttani, tuotteliaisuuttani tai ihmissuhteitani. Nimenomaan teoriaa, siis. Todellisuus on, että todella harva vinkeistä, metodeista, prosesseista ja ajatuksista on oikeasti jäänyt osaksi elämääni, saati sitten mullistanut sitä.

Yhtä lukuunottamatta.

Muistini mukaan ehkä kolme vuotta sitten olin viettämässä rauhallista joulua äitini luona. Olin lukenut jo kirjahyllyn kaikki puoliksikaan kiinnostavat kirjat, joten lopulta tartuin hieman ivallisesti sen hetken self helppien suurimpaan muoti-ilmiöön: KonMari ja Siivouksen Elämää Mullistava Taika.

Kirjan luettuani ivallisuuteni oli vain kevyesti taittunut - kirja ei ollut niin hirveää soopaa kuin olin kohu-otsikoiden perusteella olettanut, mutta en silti edelleenkään ihan ymmärtänyt miten vaatteille puhumisella ja alushousujen pystyviikauksella voisi olla minkään valtakunnan arvoa elämälleni.

Otetaampas tausta-tarkastus:
Olen yksi epäjärjestelmällisimpiä tuntemiani ihmisiä, mitä tulee tavaroihin. Kolme vuotta sitten olin matkustellut jo muutaman vuoden Saksan ja Suomen väliä, ja sitä ennen sahannut sekä Suomea että maailmaa ympäriinsä. En muista tältä ajalta kuin ehkä kaksi reissua, jonne en olisi onnistunut jättämään mitään - useimmiten vaihteleva määrä tavaraa oli unohtunut jokaiseen pysähdyspaikkaan. Koti-elämäni oli alituista kaaoksen ja totaalisiivouksen välistä taistelua. Minua lattialla viikkoja seilailevat sukat eivät juuri häirinneet ennen siivouspuuskaa, mutta miesystäväni eivät useinkaan olleet kaikkialle levittäytyvän kaaokseni ystäviä. Tavaroiden hukkumiseen olin alistunut, sillä olin todennut että itsesyyttely tai lupaus parannuksesta ei vähennä tavaroiden hukkumisen todennäköisyyttä. Eli menetykset kirjattiin "ei-vältettävissä olevat häviöt" -sarakkeeseen ja jatkettiin iloisesti eteenpäin.

Noh, palasin joululomilta kotiin ja mielessäni alkoi yllätyksekseni kyteä ajatus - pitäisiköhän tuota vaatekaappia kuitenkin vähän käydä läpi.. Vuoden aikana päädyin käymään hiljakseen läpi vaatteet, eteisen, keittiötavarat, askarteluvälineet, varastot ja kämpän muutkin kolkat kirjan oppien mukaan. Opin - kyllä! - pystyviikkaamaan, mutta myös ajattelemaan tavaroita kategorioissa, miettimään mitä oikeasti tarvitsen ja erityisesti, mitä todella omistan. Noin vuoden päästä tulokset alkoivat hiipiä vaatekaapista ja keittiöstä matkusteluun. Matkalaukussa olikin paikka ja omia pussukoita kaikelle, ja tavarat alkoivat palautua paikoilleen matkalaukkuun kun niitä oli käytetty.

Koska kirjan lukemisesta on nyt kolmisen vuotta, voinen luotettavasti sanoa - kyllä! Siivouksen taika mullisti elämäni!

Alla muutamia (edelleen itseänikin hämmästyttäviä) muita esimerkkejä:


Vasemmalla keittiö: Tiedän tasan tarkkaan, mitä kuiva-aineita meillä on ja mistä ne löytyvät. Avokaapin perukoille ei edes voi hautatutua mitään vanhenemaan.

Oikealla: Eteisen kaapissa on vetolaatikko, johon onnistun tyhjentämään käsilaukun noin 80-prosenttisesti heti reissusta palattuani. Samalla heitän kuitit ja muut roskat laukusta pois. Lompakko, aurinkolasit ja muut tarpeet löytyvät täältä noin 90% ajasta. Tämä on uskomaton muutos, sillä aiemmin lähtö piti aloittaa aina lompakon etsinnällä tietämättä koskaan kauanko se kestäisi. Kerran se löytyi roskiksesta tunnin etsinnän jälkeen. 

Pystyviikkaus - se on sittenkin mullistavaa! Näitä kuvia ei ole mitenkään valmisteltu, vaan tältä vaatelaatikot normaalisti näyttävät. Kaapissa on ainoastaan vaatteita jotka ovat oikeasti käytössä. Vaatteiden viemä tila on laskenut merkittävästi, ja lapsen sopivankokoisten käyttövaatteiden rulijanssi on todella vaivatonta.

Suurin mullistus: Ostamisen vähentyminen. Kun kaapissa on vain mieleisiä vaatteita ja tiedän mitä siellä on, ei ole tarvetta ostaa uutta kivaa paitaa tai vielä yksiä uusia oransseja housuja. Käytän vaatteet loppuun ja ostan vain tarpeeseen.

Paras muutos: Nopea siivous. Kun tavaroilla on selkeät paikat ja niiden määrä on vähentynyt, pystyn saamaan ympäristön noin vartissa jopa järjestelmällistä partneriani tyydyttävään kuntoon. Aiemmin suursiivoukseen perustuva tekniikkani vei hurjasti aikaa, sillä epämääräisten tavarakasojen lajittelu oli turhauttavaa.

Kuvittelitko saavansi sotkuisen elämänkumppanisi konmaritettua aisoihin? No, ei se nyt ihan niin mene.

Eteiseen kertyy edelleen epämääräisiä vaate- ja tavarakasoja jäljiltäni. Sukkia, puolipidettyjä, likaisia ja puhtaita vaatteita ajelehtii makuuhuoneen lattialla (minun puolellani). Erityinen inhokkini on sukkien parien etsintä. jSukat kertyvät makuuhuoneen hyllylle, kunnes puhtaita sukkia ei enää löydy ja lajittelu on pakko suorittaa. Puhelin on edelleen hukassa noin neljä kertaa päivässä, todennäköisesti koska sille ei ole määriteltyä paikkaa. Kannan vieläkin hajamielisesti erinäisiä tavaroita ympäri kämpää ja unohdan mihin olen ne laskenut.

Silti voin tällä kolmen vuoden empiirisellä kokemuksella suositella konmaria seuraaville ryhmille:

- Tavaroitansa säännöllisesti hukkaaville, myös niille joille tämä ei ole ongelma

- Hajamielisille

- Epäjärjestelmällisille

- Ostovimmaisille

- Tavarapaljouden kanssa kamppaileville

Mikäli olet jo valmiiksi pedantti, järjestelmällinen ja siisti ja minimalistinen ympäristö on ainoa asia, missä sielusi lepää - jätä kirja hyllyyn. Ekstremismi ei ole hyväksi sinulle eikä lähimmäisillesi. Lue ennemmin vaikka runoutta ja tutkimuksia siitä, miten epäjärjestelmällisyys lisää luovuutta.