Osa 30 - Reissua reissun päälle

Tällä viikolla konsultti pallomaha suuntaa Portugaliin pariksi päiväksi kouluttamaan ja tapaamaan asiakkaita. Vetelin matkalla Zürichiin leipälounasta, mutta kun koneen ilmanpaineistus jytkäistiin lentoasentoon niin meikäläisellä maailma musteni välittömästi. Tähtien seasta kaivelin laukusta äkkiä myslipatukkaa naamaan ja kiroilin, etten taaskaan muistanut ottaa salmiakkia mukaan. Sinnittelin tarjoilun alkamiseen asti puolitajuisena, ja sitten ohikävelevä purseri huomasi luultavasti harmaahkon naamani ja kyseli, että mikä on hätänä. Nopeasti toimitetulla kokiksella verenpaineet saatiin takaisin ylös, ja loppulento sujui jo vähän miellyttävämmin.

Ilta on kiva, käveleskellään kollegan kanssa kauniita katuja ylös-alas (portaista ei Lissabonin vanhassa kaupungissa ole puutetta!) ja saan kehuja, että aika nopeata on vauhti tällä mahalla. Onneksi lähtövauhti on ollut aika kova, niin hidastuminen ei näy kuin itselle :D
Askelmittarin mukaan kävely oli 15 000 askelta (porrasta :D), ei huono suoritus siis ollenkaan.

Seuraavan päivän 14h päivä ja koulutukset menevät hyvin, tosin pari naista tulee tauolla voivottelemaan, että on se rankkaa kun joutuu noin raskaana töitä tekemään töitä. Itse asiassa olo on koko päivän erinomainen, ja illallisenkin jaksaa vielä hyvin tsempata.

Konsultti Pallomaha miettii, että saako tällä pallolla mitään uskottavuutta aikaan.

Viimeinen päivä on tapaamisia, mutta onneksi tauoilla höystettynä, eli välillä pääsee ylös. Eikä näkymissä neukkarin ikkunastakaan ole valittamista! Paluulentokin sujuu ilman ongelmia, kun tällä kertaa ehdin tankata vähän isomman annoksen hedelmää ja myslipatukkaa ennen koneeseen menoa.

Neukkarin näkymiä, ei voi valittaa

Torstaina olen kotosalla yhdentoista jälkeen illalla, onneksi lento ei ollut myöhässä ja ehdin tällä kertaa hyvin junaan ja viimeiseen lauttaan. Perjantaina fiilis on kuitenkin niin hyvä, että päätämme ajella samantien Sveitsiin perinteiselle Sionin laskettelureissulle. Siitä lisää toisessa postauksessa..