Meidän yläpuolella on opiskelijakommuuni. Omakotitaloasumisen riemuun jo välissä tottuneena, on melusaaste neljästä opiskelijasta yllättävänkin kevyttä (poislukien noin kolmen aikaan iltapäivällä epäsäännöllisen säännöllisesti pidettävät teknobileet, tyypillisesti juuri asiakaspalaverin keskellä). Mutta se muu eläminen - huhhuh.
Heti alkuun täytynee mainita, että omat siisteystandardini pystyvät alittamaan aika monta rimaa mikäli elämässä on menossa jotain muuta mielenkiintoista. Oma teoriani mukaan (termodynamiikan toisen lain ylläpitämiseksi), syntyy kahdesta siististä vanhemmasta väistämättä sotkuinen lapsi. Ja koska yksi lapsi pystyy sotkemaan enemmän kuin kaksi kykenee siivoamaan, on entropian kasvun laki täytetty. Partneri on tässä suhteessa vähän kunnostautuneempi (isänsä ei liene siivousmiehiä..). Kolmannella kerralla kun saan leikkuulaudalle jätetystä voiveitsestä kysymyksen "Is that nice"? (voiveistä heilutellaan samalla kohotettujen kulmien kanssa ennen sen mielenosoituksellista päätymistä tiskikoneeseen), tiedän että nyt pitää pari viikkoa tsempata ja puunata keittiön tasoja niin säilyy rauha talossa. Mutta nuo opiskelijat!
En nyt itsekään suunnattomasti nauti rappukäytävän kuuraamisesta, mutta jos tiputtaisin sinne kauppareissulta raa'an kananmunan niin luultavasti jopa tuntisin velvollisuudekseni käydä sen siivoamassa. Ainakin sen jälkeen kun naapurit käyvät asiasta huomauttamassa. Mutta ei.. Siellä se muutaman päivän haisee kunnes kuivuu. Partneri luovuttaa lopulta ja käy siivoamassa paikat ennen vieraidemme saapumista.
Huoltoyhtiö ei ole edelleenkään saanut solmittua luvattua sopimusta talonmiespalvelusta, eli rappukäytävän puhtaanapito ja roskien ulos vienti on asukkaiden vastuulla. Eli siis meidän asunnon vastuulla. Vietän eräänä kylmänä tiistai-iltana mukavan puolituntisen purkamalla ja pakkaamalla kierrätyspaperia uudestaan astioihin, sillä jätteenkuljetus ottaa astiasta vain osan mukaan mikäli se on ylitäynnä. Ja lisäksi tiedän valitettavan hyvin, miten herkästi märkä paperi homehtuu ja mitä se tekee kierrätysprosessille, eli haluan saada astioiden kannet suljettua ennen kuin kaikki kuitu kastuu seuraavalle päivälle luvatuissa sateissa (kaikkihan tietää, että märkä paperi EI kuulu kierrätykseen, eiköstä juu?). Nuoriso on tietysti heitellyt astioihin kaiken maailman amazon-tilaukset rutistamatta laatikoita, muoviset pakkausmateriaalit vielä sisällä. Lisäksi tutkimusmatkan aikana löydän kaikennäköistä muuta muovirojua imurin suulakkeista ilmastointiputkiin ja elektroniikkajätteeseen. Voihan kekkulat! Jos jo oma sukupolvi on peloteltu jo kouluaikana hyväksi ilmastonmuutoksella ja kierrätyksen tärkeydellä, niin eikö näiden pitäisi olla vielä halukkaampia elämään ympäristöystävällisesti?? Sekajäteastia on myös jatkuvasti täynnä. Avaan sen ja koitan sulloa säkkejä sisemmäs. No ei ihme että on täynnä, pusseissa on biojätteitä, pahvia, pakkausjätettä ja lasia sekaisin. Ihan niinkuin noille ei olisi kierrätysastioita, pihisee sisäinen hippini ja savu nousee korvista. Jäteastioita ei tietenkään myöskään huolehdi kadun varteen kukaan muu kuin me, useammista pyynnöistä huolimatta. Että se siitä yhteisvastuusta.
Iltalenkille vyöryessäni myös Tupakantumppien Mysteeri viimein selviää. Käytävässä vastaan tulee kommuunin miespuolinen asukas, ja pihalle mennessäni oven edessä roihuaa vielä palava tumppi. Tähän asti ajattelimme, että tumpit ovat kommuunin vierailta, mutta ei. Siis oikeasti, kuka heittää roskansa oman ulko-ovensa eteen ja olettaa, että ne taianomaisesti häviävät sieltä?
Noh, ongelmasta valittaminen ei tietysti pitkälle auta ellei ratkaisuja ala kokeilla. Olemme nyt koittaneet keskustella asioista ystävällisesti muutamaan kertaan ilman mitään tuloksia. Olen kehitellyt muutaman revision kauppisdille-yhteensopivasta paperin kierrätysprosessin luennosta (kaikki nuoret opiskelevat kalliissa yksityisyliopistossa) ja partneri on miettinyt saisiko nuoret pehmitettyä jos niille antaisi pullaa (tai viinaa) samalla kun ystävällisesti keskustelee, miten paljon kivempaa meillä kaikilla olisi jos ympäristö on siisti. Vai olisiko vain helpompaa etsiä omakotitalo maalta ja sulkea silmänsä? En tiedä onko oikeastaan meidän vastuulla kouluttaa aikuisia ihmisiä. Ja toisaalta miten nuokin keskustelut aloittaa? "Tongin vähän teidän jätteitä, ja mulla ois pari ehdotusta.." Tästä se vihatun kerrostalokyttääjän ura kai alkaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti