Seurailin vähän aktiivisuusrannekkeen tilastoja.Oma ykköstavoite tälle hankinnalle oli välttää istumatyöläisen perisynti, eli nostaa peffa penkistä riittävän usein ranteessa värisevän muistuttimen avulla. Noh, epäaktiivisuusleimoja näyttää silti kertyneen koko viime vuodelta noin 40 kuukaudessa, mutta ainakin itsellä on olo että hälytyksestä olen useimmiten lähtenyt käymään kävelykierroksella. Toissijainen tavoite oli seurata unta. En itse ole kokenut ongelmaksi, että tarvin 8,5-9h unta yössä toimiakseni jotakuinkin normaaliteholla, mutta muutama ystävä on ihmetellyt, että eikös aikuisen nyt pitäisi vähemmälläkin pärjätä. Ehkä sykemittari osaisi kertoa nukunko osan aikaa jotenkin huonosti, ja pystynkö esim. liikunnalla tai ruoalla vaikuttamaan unen laatuun ja vähentämään kokonaisaikaa.
Jos tsekkaa viime vuoden tilastoja, päivittäisestä aktiivisuustavoitteesta (istumatyö, kohtuullisen aktiivinen liikkuja) on saavutettu keskimäärin 83% kuukausitasolla, ja uniaika vaihtelee 8:30-8:50 tunnin välillä sisältäen rauhallista uniaikaa 7:30-7:50h. No, eihän pelkästään liikkumista mittaava ranneke tilastoi hereilläolojaksoja jos makaan paikallaan, mutta ehkä tämä on suuntaa-antava.
Tämän vuoden tammikuun alku on vielä vedetty vielä 100% teholla, ja sen jälkeen aktiivisuus tippuu reiluun kuuteenkymmeneen prosenttiin ja uniaika puolella tunnilla alaspäin. Liikunta on siirtynyt lenkkeilyyn ja satunnaiseen joogaan, sekä tietysti perjantain mammajoogaan, jonka liikunnallinen anti oli yllättävän hyvä odotuksiin verrattuna joten jatkan sitä edelleen. Käveltyä tulee n. 40-60 min kerrallaan niinä päivinä, kun olo ei ole turhan väsynyt. Odotuksiin verrattuna liikunta on yllättävän helppoa, ja jos ei ole pahemmin supistuksia, pystyn käppäilemään ihan normitahtia. Mutta en kyllä silti ole pitkään pitkään aikaan liikkunut näin vähää, joskus pitkän työpäivän jälkeen ei vaan millään jaksa lähteä ulos ja välillä supistelee niin, että kävely ei tunnu hyvältä idealta.
Rauhallista unta saan edelleen Polarin mielestä 7-7:30h yössä, tosin epäilyksenäni on että mittari ei rekisteröi valvontajaksoja luotettavasti, koska kun herään vauvan potkimiseen en nouse ylös sängystä. Passiivisuusleimojen määrä on tippunut yllättäen vain kymmenellä, vaikka itsestä tuntuu että jatkuvasti pitää nousta ylös. Tällä hetkellä istuminen työtuolilla alkaa olla kokonaan mahdotonta, ja seisoskelen tai istun jumppapallon päällä ollessani työhuoneessa - tai makoilen sohvalla kone mahan ja jalkojen väliin tuettuna :D
Sänkyyn oli pakko ostaa paksu petari, kun muutenkin jo oireilleet olkapäät eivät kestäneet lisäpainoa. Partneri valittelee, että luultavasti joku yö ylipehmeä sänky on syönyt hänet, mutta toistaiseksi Ikean reilunpaksuinen memory foam on ainakin parantanut minun olkapäävaivat ja joka aamu se partnerikin on patjan sisältä ylös noussut :D Lisäapuna nukkumisessa on pari paksua tyynyä jalkojen välissä. Monet valittelevat useammista yöllisistä vessareissuista raskausaikana, mutta omalla seurapiirirakolla nukun kyllä useimmiten yön läpeensä, kunhan muistan olla illalla juomatta liikaa.
Ruokaa olen syönyt tämän kuun alkuun asti mielestäni aika normaaleja määriä plus ehkä yhden ylimääräisen välipalan päivässä. Mitään varsinaisia himoja ei ole ollut, mitä nyt kasviksia ja hedelmiä tulee ikävä, ellei niitä saa muutamaan päivään. Viimeisen kuukauden aikana ruokahalu on kasvanut aika huimasti, ja syön aiemmasta poiketen pari lämmintä ateriaa päivässä. Tämä kertonee, että vauva alkaa jo polttaa kaloreita sen verran, että niitä pitää myös lapata sisään vähän tiheämpää vauhtia. Oma ja vauvan painonkehitys seuraavat normikäyrää täsmälleen keskellä ja vauva on muutenkin niin keskiverto kuin olla ja voi. Gyne naureskeli, että kaikki aina haluaa lapsensa olevan erityinen mutta tässä tapauksessa keskiverto on kyllä parasta mitä voi olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti