Tiistaille tulee yllätysreissu Suomeen. Myöhäisen lentojen varauksen takia vietän Frankfurtissa viitisen tuntia, mutta onneksi ilmaisen netin rajoitukset ovat poistuneet ja kentällä riittää ylihintaista kahvia sekä työpöytiä.
Tiistai-ilta ja yö menee seuraavan päivän palaveriin valmistautuessa. Keskiviikon hyvin menneen palaverin jälkeen väsyttikin sitten niin, että oksat pois.. Iltapäivän koitin muka työskennellä kylkiasennossa sängyllä ja hoitaa puheluita, mutta ei siitä kyllä tuottavaa päivää saanut enää millään.
Illasta olin vielä houkutellut kaverin kanssani EMMAan, Espoon modernin taiteen museoon, jossa tällä kertaa oli näytillä surrealismin huippunaista eli Meret Oppenheimia. Matkustimme siis kuin turistit ikään uudella Metrolla kohti Espoota (sen jälkeen kun kaveri oli hypännyt rautatieasemalla ulos ja taluttanut minut oikeaan suuntaan menevään metroon).
Läski Oppenheim-lintu
Ikonista turkispäällystettä 'a la Oppenheim
Sekava väsymystila sopii tietysti surrealismiin loistavasti, ja Oppenheim täytti kaikki odotukset. Illalla käytiin vielä parin muun kaverin kanssa pitsalla ja kivaa oli, mutta ysiltä olin kyllä jo niin puhki ettei auttanut kuin mennä nukkumaan. Lapsettomien miesten kanssa on kiva keskustella, sillä ei tarvitse mennä 'monesko viikko', 'missä asennossa ajattelit synnyttää, 'joo toi loppuaika on kyllä yhtä helvettiä' -keskusteluun vaan voi ihan rauhassa pysytellä ura/matkasuunnitelmat/prosessiteknis-taloudelliset aiheet turvallisuuskomiossa.
Seuraavana päivänä on vielä aamusta yksi palaveri, ja saavun illalla ysin maissa kotiin. Ja vastassa on ihana yllätys!
Maailman uskomattomimmat ystävät ovat keränneet meille kokonaisen äitiyspakkauksen ja laittaneet sen tulemaan postilla <3 Ei voi kuin itkeä onnen kyyneleitä vaikka kuinka rationaalinen muuten onkin (vai meneekö tää hormonien piikkiin?). Mutta kyllähän tässä perinteessä jotain hyvin koskettavaa on, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla ja näin ulkosuomalaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti