Suomesta paluun jälkeisenä perjantaina alkaa synnytysvalmennus. Valmennuksia tarjoavat osa kätilöistä sekä sairaalat, ja kurssi maksetaan sairaskassasta. Normaalit valmennukset kestävät usampia viikkoja, ja tapaamisia on kerran viikossa muutama tunti kerrallaan. Koska sellaisen aloitus olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa (ja olisin muutenkin reissujen takia missannut puolet kerroista), turvauduin sairaalan viikonlopun pikavalmennuskurssiin. Perjantaina kurssi kesti neljästä yhdeksään, ja lauantaina kympistä neljään.
Partnerin pomo oli myös paikalla seitsemän muun valmennettavan joukossa. Kurssia pitänyt kätilö oli ystävällinen ja vaikka suurin osa asiasta oli tuttua, oli ihan hauska seurailla keskustelua ja vaihtaa kuulumisia muiden samassa tilassa olevien kanssa. Välillä meinasi leuka tippua, kun huomasi miten vähän porukasta ymmärsi ihmisen ruumiintoiminnoista. Seksin harrastaminen raskausaikana näytti olevan osalle hillitön tabu, ja tästä mainitseminenkin oli täyttä hihittelyä. Sama reaktio seurasi kohdunkaulan avautumiseen, limatulppaan ja välilihan hierontaan liittyvää keskustelua (yksi oli sitä mieltä, että eihän hän sellaista voi tehdä kun partneri saattaa vaikka saada selville mitä hän touhuaa - mietin että kai sillä miehellä nyt jonkunlainen käsitys naisen anatomiasta on jos on lapsen saanut aikaan..). Sama porukka oli kuitenkin googlannut vaikka mitä ihmeellisyyksiä lisäravinteista, rokotteiden riskeistä ja synnytyksen aikaisista komplikaatioista, joita he sitten kyselivät ja open piti välillä pistää keskustelu poikki, että saatiin edes perusasiat käytyä läpi.
Perjantai oli suunnattu vain naisille, ja lauantaina tukihenkilöt (eli aviomiehet, paitsi meidän tapauksessa) tulivat mukaan. Lauantaina käytiin läpi pääasiassa synnytys, eli milloin pitää lähteä sairaalaan, mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten siitä toivutaan, sekä jotain lapsen käsittelyyn ja imetykseen liittyviä perusjutttuja kuten nostamista, vaippaa, kantoliinaa ja imetysasentoja. Sairaalan varustelu ja hoitoperiaatteet yllättivät todella positiivisesti, olin nimittäin lukenut että jossain päässä Saksaa homma on vielä aika perinteistä. Täällä oli perätilasynnytykseen perehtynyt vastaava lääkäri, ja kaikki kätilöt pystyivät hoitamaan myös perätilan. Makuulla synnyttämistä ei missään nimessä suositeltu, ja käytössä oli joka suuntaan taipuvat ja säädettävät isot sängyt, jumppapallot, katosta roikkuvat tukiliinat ja synnytysjakkarat. Synnytyksen jälkeen lapsi annetaan suoraan ihokontaktiin viimeisten suositusten mukaisesti, ja muutenkin hoito seuraili kaikkia uusimpia suosituksia.
Hauskinta kurssilla oli sairaalasta saatava supistuscoktail, jota käytettiin ensimmäisenä keinona synnytyksen käynnistämiseen yliajalla. Reseptiin kuului mm. risiiniöljyä, aprikoosimehua, mantelijauhoa ja skumppaa. En kehdannut kysyä tutkimustodisteita kurssilla, joten googlailin kevyesti kotosalla. Lyhytanalyysi - pienissä tutkimuksissa jotain vaikutusta löydetti, tosin isommalla vertailuaineistolla vaikutus ei ole pätevä lääkeaineeksi, ja sivuoireena esiintyy usein huonovointisuutta (yllätys!).
Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen kurssin antiin, vaikka lauantaina alkoikin olla jo aikamoinen väsy viikon reissaamisesta ja perjantain kurssituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti