Suuri Suomen Kierros, eli matkustelua vauvan kanssa

Ennen töihin paluuta edessä on vielä pikkukaverin esittelykierros Suomen sukulaisille ja ystäville, sekä ystäväpariskunnan häät. Ennen lauantain lähtöä J:lla on kuumetta. Soitan jo lääkärille, joka sanoo että tulkaa käymään perjantaina, ellei kuume ole poissa. No, perjantaina kuume on poissa, mutta olen silti vähän huolissani lennosta jos korvissa olisi ollut tulehdusta. Mutta riskillä mennään, ja lauantaiaamuna kävelemme viideltä aamulla lähtötarkastuksen läpi nukkuvan vauvan kanssa.

Lyhyen ensimmäisen lennon aikana ainakaan korvat eivät onneksi näytä oireilevan, eikä kanssamatkustajia ilahduttavaa huutoakaan kestä kuin alkuhämmennyksen ajan. Frankfurtissa vaihdetaan konetta, ja pitkä lento vähän jännittää. Ennen liikkeellelähtöä J itkee vähän, lähinnä koska ei halua istua paikallaan. Kun kone lähtee liikkeelle ja saa pullon suuhun, kaikki on hyvin ja pian jo nukuttaa. Lennosta ei siis jäänyt traumoja lapselle, itselle, eikä luultavasti myöskään kanssamatkustajille. Tosin FRA-HEL lennolla vauvoja taisi olla neljä, joten joku niistä kyllä taisi itkeä koko ajan.

Suomessa ohjelma noudattaa totuttua max 2 yötä per paikka -aikataulua. Hengaamme aluksi Helsingissä, ja J suostuu yllättävän hyvin istumaan päivän vaunuissa. Seuraavaksi siirrymme Suomen Rivieralle, eli Kalajoelle mökkeilemään, jossa J taas vähän kuumeilee, mutta seuraavana päivänä vointi ja habitus on taas hyvä. Kalajoelta löytyy myös Maailman Suurin Ihme, eli TV! J katselee suunnistusta (vihreä metsä ja punainen paita) tyytyväisenä kun aikuiset syövät. Pääsemme myös partnerin kanssa kahdestaan läskipyöräilemään, kun kummit huolehtivat pienestä.

Tauko arjesta metsässä

Seuraavaksi rantaudumme Ouluun, jossa sitten olen itse sairaana. Kaverikierros tyssää siis nukkumiseen, mutta pääsen lauantaihin mennessä suurinpiirtein tolpilleni ja lähdemme kaveripariskunnan häihin. Tämä on ensimmäinen ilta kahdestaan ilman lasta, ja nautimme täysin rinnoin mummin viihdyttäessä pientä. Aamulla kuulemme, että ikävä oli ollut, mutta oli J lopulta rauhoittunut nukkumaan.

Muutaman päivän Oulu ja seutukunnat -kierroksen jälkeen on taas aika siirtyä eteläiseen Keski-Suomeen. Autossa istuminen autoistuinta vihaavan J:n kanssa on mahdottomuus, eli hyppäämme junaan, josta olen varannut perhehytistä paikan. Saan J:n juuri Ylivieskan kohdalla nukkumaan, kun hyttiin hyppää toinen perhe leikki-ikäisen lapsen kanssa ja J tietysti herää. Damn. Siinä se nukkuminen sille reissulle sitten olikin, ja Jämsässä junasta noustessamme väsymys on jo melkoinen. Seuraavalle yölle unta riittääkin sitten kokonaista 9h katkeamatta! Koko reissun ajan tyyppi on kyllä vetänyt noin 8h yöunia heräämättä. Joko kuuluu kehitysvaiheeseen, tai sitten jatkuva viriketulva vain väsyttää. Mietin jo, että miten ihmeessä kaveria saa enää kotona viihdytettyä, kun ei ole muuta leikkikaveria kuin tylsä äiti, jonka pitää myös pestä pyykit, tehdä ruokaa sekä noin sata muuta asiaa.

Junavauva

Siirrymme päivää aiemmin keskisestä Etelä-Suomesta kohti Helsinkiä, sillä epäilen että juna + lentokone on matkustuspäivänä vähän liikaa. Kaveri on aika puhki jo Jyväskylä- Helsinki välin jälkeen, ja illalla pitää vähän itkeskellä.

Kotimatka onkin sitten aikamoinen koitos. Olin tyhmyyksissäni varannut iltalennot, ja kaveri huutaa Helsingistä lähtevässä koneessa suoraa huutoa ja saa kapteenilta osanotot :D Kun kone lähtee liikkeelle ja tyypille saa pullon suuhun, uni onneksi maistuu ja loppumatka menee hyvin. Frankfurtissa meinaa iskeä paniikki. Opasteet ovat aika hämmentävät, ja lopulta selviää että portti on noin 20min kävelymatkan päässä. Pääsemme juosten perille vain huomatakseni, että portin kone on lähdössä Puolaan. Pienen lisäpaniikin jälkeen hoksaan, että kellon tosiaan Suomen ajassa, ja oman lennon lähtöön on vielä tunti! Huhhuh, matkustus väsyneenä ei ole hyväksi äidille eikä vauvalle. Lopulta rantaudumme kotiin yöllä ja pääsemme molemmat tankkaamaan vähän unta oikeassa sängyssä.