Kalenterivuosi on päättynyt, ja sehän tarkoittaa saksalaiselle epäjärjestelmälliselle tylsiä paperihommia VIHAAVALLE yrittäjälle armottoman lappunivaskan läpikäyntiä, excelöintiä ja tarkastamista verotusneuvojan prosessoitavaksi.
Nämä hommathan voisi tehdä kuukausittain siististi nippuun kuukauden päätyttyä. Tässä pysyinkin ensimmäisen vuoden, jonka jälkeen lipsahdin nykyiseen "kaikki kärsimys kerralla" tyyppiseen masentavaan monen päivän pituiseen puurtamisjaksoon, jota välttelen viimeiseen asti.
Nyt partneri ja vauva ovat kuitenkin reissussa, josta jäin pois osittain saadakseni verotuksen kerrankin ajoissa tehtyä. Viimeisen päivän iltapäivällä klo. 13 minulla on viimein mapit auki, tulostin terässä ja aloitan hommat.
Tulostan siis ensitöikseni kaikkien tilieni tiliotteet, puhelinlaskut, luottokorttien tapahtumat ja lähettämäni laskut. Tämä tarkoittaa Tilit = 3*12; Puhelinlaskut = 12 , Luottokortit = L 2*12 , Laskut about 2*12+2 ensi vaiheessa Σ 98 kertaa dokumentin latausta neljästä eri verkkopalvelusta sekä tietokoneen uumenista, avaamista ja tulostamista, rei'ittämistä ja lisäämistä mappiin. Seuraavaksi pitäisi excelöidä kaikki kulut ja tulot kuukausitasolla ja varmistaa, että kaikista kuluista on liitteenä lasku tai kuitti. Kello on 15 ja kirjoitan blogia. Partnerin saapumiseen on vielä 3h.
Vähän on nälkä, ajattelen keittää kahvit. Kohti keittiötä suunnistaessani huomaan, että olen ollut kolme päivää yksin kotona, ja sen on kämppä näköinenkin. Aamun esisiivouksesta huolimatta lattioilla ja pinnoilla lojuu edelleen sekalaista tavaraa, villakoirat eivät ole tajunneet painua koloihinsa ja pyykit odottavat edelleen lajittelua. Onneksi olen erinomainen pikasiivoaja, ja vartissa tavarat ovat ensi katsomalta suurinpiirtein siellä missä pitääkin (piilotin pyykit kaappiin lajittelematta). Ajattelen siirtää imuroinnin huomiseen sillä varjolla, että vauva rakastaa imuria (lasta voi käyttää tekosyynä kaikkeen). Kunnes muistan, että olen lähdössä huomenna työmatkalle (kyllä, keskellä äityslomaa) ja kaivan kiltisti imurin kaapista. Klo. 15:45 olen kahvin ja välipalan kanssa takaisin tietokoneen ääressä.
Aloitan kulujen excelöinnin ja kuittien tarkastuksen. Pääsen pinnallisella tasolla lokakuuhun asti, ei huono! Onneksi olin alkuvuodesta jopa arkistoinut kuitteja ja matkalaskuja kuukausittain niin ei tarvinnut ihan niin paljon kaivaa. Huhtikuusta eteenpäin meneekin sitten metsästämiseksi. Kello on 16:50 ja taas alkaa keskittyminen herpaantua. Keittiöön harhaillessani muistan, että lupasin laittaa ruokaa koko porukalle ja laitan kattilat tulille. Ruuan laiton lomassa ehdin muistaa, että vaihdoin tiliä kesän aikana - siis pitää tulostaa vielä ainakin 12 tiliotetta tililtä, jonka verkkopankin salasanat olen onnistunut hukkaamaan. Kaivan paperipinoja etsintäyrityksissäni samalla kun poltan pastoja pohjaan. Kannattaisi ehkä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan..
Aina kun väsyn liikaa, alan unohdella erityisesti salasanoja, koodeja ja numeroita (noh, tottapuhuen kaikkea muutakin, mutta nämä on helpoin huomata). Tällä erää sain joulukuussa yrityksen verkkopankin lukittua niin hyvin, että salasanojen uusimisessa kesti melkein kuukausi. Onneksi olin äitiysvapaalla, mutta henk. koht. tilillä alkoi tehdä jo vähän tiukkaa. Nyt siis puuttuu enää yhteiseltä tililtä tiliotteet, jonne onneksi partnerilla on pääsy. Jos käy niin, etten löydä salasanoja lähiaikoina, ehkä saan hänet imurointipalkalla latailemaan tiliotteet.
Ehdin juuri sulkea koneet ja niputtaa paperit työpöydälle vauvan saavuttamattomiin, jotta ehdin ajoissa hakemaan porukan asemalta. Se aika vuodesta taitaa siis vielä jatkua pitkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti