Sormiruokailijan maanantait

Sain tutulta vaatekasan mukana Baby Lead Weaning -kirjan, jonka esittelemästä ruokailukonseptista käytetään suomeksi nimeä sormiruokailu. Kijan nähdessäni tokaisin tietämättömyyttäni ennakkoluuloni ääneen: "Eikös tuo ole aika sottaista?". Anteeksi, ystävä!

Noh, vauvaa imettäessä luin kirjan kuitenkin ensimmäisinä kotiviikkoina ja suhtauduin aiheeseen jo tasolla: "Kuulostaa mielenkiintoiselta, ehkä tätä kokeillaan kuitenkin". Kunnes tyyppi saavutti kuuden kuukauden iän, ja aloin tarjoamaan sille kiinteitä. Kuuden viikon täysin epäonnistuneen puuronsyöntikokeilun* ja muutamien muiden kevyiden soseyritysten jälkeen totesin, että eihän tässä vanhemmilla ole mitään sanavaltaa. Vauvan "Minä Itse" geeni on aktivoitu jo syntymässä keltään kyselemättä,. Ellei herrä saa syödä itse, hän ei syö ollenkaan. Nyt täytyy kyllä olla kiitollinen, että tällainen konsepti on olemassa, sillä empäs muuten olisi tiennyt mitä tehdä!

Sormiruokailijan tomaattitaivas ravintolassa

Noh, homma on siis sujunut hyvin. Tyyppi lappaa tavaraa suuhun, korviin, nenään ja silmiin molemmin käsin ja välillä kai vahingossa nieleekin jotain. Itse ei tarvitse aktiivisesti tehdä muuta, kun katsoa että lautanen ei lennä lattialle, poimia syöttötuolin eri tasoille pudonneita paloja takaisin kiertoon ja tarjota väliin vettä. Homma toimii erittäin hyvin myös ravintolassa, yleensä vauvalle löytyy jotain suolatonta syötävää (vähintään kasviksia) ja itse saa syödä oman ruoan (enimmäkseen) lämpimänä. Loistokonsepti!

Mutta ne maanantait.

Jostain syystä maanantait on vaikeita ruokapäiviä. Ei sillä ettei lapsi söisi, eihän se tiedä mikä päivä on (kai?). Mutta kukaan ei ole käynyt kaupassa kuin perjantaina, kasvishylly on syöty tyhjäksi viikonloppuna koska markkinat ovat tiistaisin, ja viikonlopun reissujen tai touhun jälkeen kukaan ei (taaskaan) ole muistanut ajatella maanantain ruokalistaa. Niin ja mainitsinhan, että mitään valmisruokia sormiruokailevalle vauvalle ei ole olemassa? Maanantai on siis impropäivä.

Tänään selvisimme kohtuudella, kasvislaatikkoon oli vahingossa jäänyt pala kevyesti surullista parsakaalia ja löysin yhden pehmenneen perunan, puolikkaan sipulin ja lapselle jätettyä suolatonta jauhenlihaa. Jauhenlihakeitto, tuo suomalaisen perheenäidin halpa pelastaja maistui vauvalle hyvin lounaaksi. Lisäksi löysin pakasteen perukoilta purkillisen hernerokkaa, jota vaavi voi levitellä naamaansa ja hiuksiinsa ennen iltakylpyä mielin määrin. Sitten ei tarvitse säveltää enää kuin välipala ja iltapala.

Varhaisempien aikojen purokokeiluja

Jääkaappiin kertyneet puuronjämät (kyllä, yritin taas syöttää vauvalle puuroa muutamana aamuna - nyt jotain meni jo alas) ja kauramaidosta jääneet siivilöintijämät katselivat jääkaapin keskihyllyltä siihen malliin, että ellei niille kohta tekisi jotain, ne kävelisivät jääkaapista itse ulos. Ei siis muuta kuin leivontahommiin! Heitin puuron ja kaurajauheen sekaan raastetun omenan, vähän banaania, jauhoja ja jälkiajatuksena yhden munan sekä ruokasoodaa. Ei hajuakaan, mitä tästä seuraisi, mutta yrittänyttä ei laiteta. Heittelin pellille lusikalla nökäreitä samalla kun vauva viihdytti itseään rummuttamalla kattilankansia, ja laitoin pellin uhkarohkeasti uuniin.

Sormiruokailijan mauttomat kaurakakkuset

Tuloksena oli mauttomia mutta ei kovinkaan kovia kauranökäreitä, joita vauva jostain käsittämättömästä syystä veti onnellisena naamaansa heti pari kappaletta saamatta aikaan kovinkaan suurta sotkua. Tästäpä siis otamme reissukeksit mukaan ensi sunnuntaina alkavalle Suomen reissulle! **

Jälleen on siis yhdestä maanantaista selvitty. Huomenna hamstraamme markkinoilta kasviksia ja hedelmiä viikon tarpeiksi ja siirrymme improilemaan muiden keittiöihin.


Tässä koontana sormiruokailun plussat ja miinukset kolmen kuukauden kokemuksella:
+ Voi itse syödä samalla kun vauva syö ja keskittyä seurustelemaan
+ Vauva on mukana perheen ruokailuissa ja ravintolassa luontevasti ja ilman eri hässäköintiä
+ Vauva syö samaa ruokaa kuin muu porukka (tottakai ei maitoa, suolaa ja sokeria yms.)

- Pakko kokata koko ajan. Mutta tuleepahan syötyä terveellisesti, eikä vauva ole kyllästetty lisäaineilla ja sokerilla.
- Jos ei tykkää käsitellä limaisia nökösiä, siivoaminen voi tuntua ällöltä (partneri on edelleen tätä mieltä). Mutta jos limaisten nökösten käsittely on kynnyskysymys, ei myöskään kannata hommata lapsia.

*Vauva sai kyllä sormiruokaa ensimmäisestä kokeilupäivästä lähtien. Puuron kanssa testailin vain näin pitkään, koska syön sitä itse aamuisin joten olisi niiin kätevää jos vauvakin söisi samaa. Vaan kun ei syö.
** Tämän tarkempaa reseptiä ei ole olemassa eikä tule, sillä leipomiseni ja ruoanlaittoni on aina improa, joskus hyvin ja joskus keskinkertaisin tuloksin.