Kolmas viikko kotona - Särkyä ja hammasten kiristystä

Sattuu. Edelleen. Haava on tulehtunut ja joudun gynekologin lähettämänä takaisin sairaalaan. Haava auotaan, putsataan ja käsketään perjantaina takaisin, Ottaa päästä. Ennen synnytystä ei pystynyt tekemään mitään raskaampia hommia, ja nyt ollaan jo kolmatta viikkoa entistä hyödyttömämpiä. Pystyn kävelemään ainoastaan särkylääkkeiden voimalla, ja ellen ota niitä, askelpituus on jälleen n. 20 cm ja sängyssä kääntyminen, saati sitten nouseminen on tuskaa. Puutarhahommat ja ikkunanpesut saavat siis edelleen odottaa, ja partneri kantaa edelleen suurimman osan kotitöistä. Haavakontrolliin mennessä sairaalan vastaanotto toteaa, että "olet varmaan menossa synnärille, monnellako kuulla olet" :D Kertonee jotain liikunnan tarpeesta, tai sitten turvonneesta haavasta. Mene ja tiedä.

Imetyksen kanssa on myös edelleen ongelmia. Nännipihat muistuttavat taistelutannerta kun herra kaksihammas ei ihan hahmota, että äiti ei ole purulelu. Luen vauvakirjasta, että hampaat puhkeavat tyypillisesti kuuden kuukauden iässä - meidän keskivertovauva halusi ilmeisesti keskivertoraskauden vastapainoksi ottaa puoli vuotta etumatkaa näissä hammasasioissa. Myös jalat olivat tosin jo syntymässä suhteettoman suuret muuhun kokoon verrattuna, eli nyt sitten jännitetään tuleeko siitä sapelihammastiikeri vai pelle.. :D Imetyksessä siirryn pakotettuna takaisin kumisuojiin, mistä herra taas ei jaksa imeä kuin hetken ja joudun antamaan lisämaitoa lähes joka imetyskerran jälkeen. Ymmärrän lopulta, että kumitatti-imetyksen jälkeen kannattaa pumpata jämät pois rintapumpulla. Pumppaus sattuu myös, eli sitten vain pitää valita kummanlaista kipua milläkin kerralla haluaa. Lisäksi pumppaamisen kanssa töitä ja tiskiä on sitten triplasti kun pitää pestä ja desinfioida pumput, kumisuojat, oman maidon ja lisämaidon pullot. Ei kestävä tilanne.

Nännipihan parantelutesteissä siirryn Niksipirkka-vaiheeseen ja askartelen pikkuhousunsuojista ja nilkkasukista nännisuojat, jotta ne eivät hankaa rintsikoihin. Tämä tuntuu helpottavan tilannetta jonkin verran, eli niksin saa vapaasti julkaista Pirkassa :D

Muuten päivät alkavat toistaa toisiaan ja uloskin olisi jo kiva päästä vähän pidemmälle kuin 200 m päähän. Odotan päivä päivältä enemmän särkyjen loppumista. Onneksi muitakin kavereita on vauvalomalla, eli viihdytän itseäni juoruamalla puhelimessa päivällä samalla kun viikkaan pyykkivuoria - kestovaippojen kanssa myös pyykkiä tulee vähän enemmän. Kokeilen myös katsoa työsähköpostit ja huomaan unohtaneeni salasanan - onnistunut loma siis!

Muuten vauva on tyytyväinen ja nukkuu parhaimmillaan neljän-viiden tunnin pätkiä ja jaksaa jo seurustella vähän pidempään hereillä ollessaan. Luemme satukirjoja ja laulamme Teekun vuosituhannen alun tuotantoa ja muita ikivihreitä läpi.