Vauvan aamutirsojen aikaan on mahdollisuus tehdä jotain, joten alan ompelemaan bodeihin käsisuojuksia, kaveri kun tykkää raapia naamaa terävillä kynsillään. Ompelukone ei vaan suostu yhteistyöhön, vaan katkoo lankaa jatkuvasti ja kieltäytyy tekemästä kunnon siksakkia. Kaivelen siis verkosta skannatun käyttöohjeen, ja puran puoli konetta kun koitan löytää vikaa. Päädyn langankiristäjään, jota en uskalla purkaa omin nokkineni. Seuraavaksi sitten mietitään millä ihmeen ilveellä kone saadaan huoltoon. Täysrautainen äidin perintö-Bernina painaa ehkä 12 kg, joten en saa nostella sitä. Pienen miettimisen jälkeen hoksaan, että koneen voi kuljettaa vaunujen alaosassa, kunhan saan vain molemmissa päissä apua koneen lastaamiseen. Lauantaina kone palaa onnellisesti toimivana takaisin pöydälle body-ompeluita varten.
Erilainen vaunulenkki
Iltapäivisin otan monesti tirsat vauvan kanssa, jotta yöheräilyt eivät kovin pahasti ala kiristää pinnaa. Hormonimyrskyjä on nyt ilmassa parin päivän ajan, ja löydän itseni itkemästä hesarin huumenuoresta kertovalle jutulle (todella epätyypillistä), ja parina iltana itku ei vaadi edes mitään erityisempää syytä kuin väsymyksen. Tätä kestää kuitenkin kaksi päivää, ja kun tiedostaa että hormonit ne vain siellä laskettelevat itseään uuteen säätöön, ei hirvitä kovin paljoa. Haava on myös tietysti edelleen kipeä, ja jos käy illalla kävelemässä tai tekee vähän enemmän, ei seuraavaa päivää särkylääkkeettä selviä. Välillä on pakko maata ihan vaan, koska kävely ja seisominen on tuskaa. Tylsää.
Yöllä kaveri herää noin kolmen-neljän tunnin välein syömään, ja illasta menee edelleen lisämaitoa, sekä yölläkin mikäli vauva ei suostu sammumaan tai on äkäinen. Kätilö on nyt punninnut vauvan kolmesti, ja painokäyrä näyttää terhakasti ylöspäin, joten saamme luvan alkaa vähentää lisämaitoa. Jotta tämä onnistuisi, maidontuotantoa pitää lisätä, ja tähän kätilö suosittelee mallasta. Sitä saa kahtena versiona (olut ei ollut suosituslistalla): kahvin korvikkeena, sekä samalla periaatteella tehdyllä limsalla. Kokeilen molempia, ja molemmat ovat ihan hirveitä! Korvike maistuu kuumalle nestemäiselle mämmille, mutta on jotenkin vielä karmivampaa, varsinkin jos erehtyy lisäämään maitoa. Kokeilen kahden kupin verran, ja totean että tämä sotku saa loppukäytön kukkalannoitteena. Limsa on jollain tavalla siedettävämpää. Edelleen fiilis on, kuin joisi nestemäistä mämmiä, mutta jostain syystä kylmyys ja hiilihapot auttavat marginaalisesti. Lisäksi juon välijuomana yhden alkoholittoman oluen, josta tulee mämmijuomien jälkeen myös pelkkä nestemäinen mämmi mieleen - YHYY !! Mämmijuoma vei olutnautinnon, en ala! Lisämaidon toivossa kiskon mämmilimsaa kuitenkin pullon päivässä, enkä edes vaivaudu googlaamaan tieteellisiä tutkimuksia mämminjuonnin tueksi.
Ei-suositeltavia virvoitusjuomia Saksan kävijälle: Mämmilimsa ja mämmikahvi
Kätilö tulee kylvettämään kaverin kymmenen päivän ikäisenä ensimmäistä kertaa ja näyttää niksit vauvan pitämiseen ja kuivaamiseen. Parin viikon iässä vaavilla alkaa kunnon raivostunut huuto ennakoimattomin väliajoin, joka näyttää omaan silmään mahakivuilta. Vauva saattaa rauhoittua hyvin, mutta herää sitten mahan kouristukseen ja kiihtyy nollasta sataan sillä sekunnilla. Kätilö suosittelee kaasuja pilkkovaa mömmöä, jota suihkutetaan vauvan suuhun. Ensimmäisenä iltana se vaikuttaakin toimivan, mutta sen jälkeen en huomaa mitään eroa aiempaan. Viikonlopun illat ja yölläkin vauva huutaa kuin syötävä aina välillä, mutta rauhoittuu aina hetken päästä takaisin unille. Hankala kun ei tiedä mikä pienellä on hätänä.
Mahakaasuja pilkkova mömmö
Viikonlopun jälkeen vauvan oireet onneksi helpottavat ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti