Keväinen lenkkeilyvarustus tosin aiheuttaa pieniä ongelmia, kun tuulipuvun takin lisäksi yksikään kesäisempi takki ei enää mahdu kiinni. Siirrytään siis tällaiseen aluspaidan vilauttelu-taktiikkaan, kun ilman pitkähihaistakaan ei tarkene tuulisella järven rannalla hippuloida.
Olen myös jo oppinut asettelemaan lasit kauemmaksi keittiön pöydän reunalta sen jälkeen, kun olen kääntyessäni hujauttanut ne mahalla alas riittävän monta kertaa. Toisaalta ballerinasuunnitelma toimi lähes aukottomasti. Ajatuksena oli, että kun maha on liian iso kengännauhojen solmintaan, ilma olisi jo niin lämmin että voin viipottaa ympäri kyliä ballerinoissa. Tällä viikolla lämpötila on ollut joka päivä yli 17C päivällä, eli hyvin meni!
Käyn taas näyttämässä mahaa gynellä, joka vieläkin naureskelee meidän pääsiäislomalle ja kyselee, että vieläkö meinaan reissata. Lupaan nyt pysyä vähän lähempänä sairaalaa. Vauva päättää nukkua läpi CTG:n, eikä sitä saa hereille kuin hetkeksi kerrallaan. Gyne käy välillä ravistelemassa mahaa, ja lopuksi vauva suostuu pysymään hereillä kymmenisen minuuttia eli pääsen 45 min makoilun jälkeen viimein kotiin. Hyvistä unenlahjoista pitänee olla iloinen vaikka nyt ärsyttää. Muuten kaikki on edelleen erittäin mallikkaasti. Vauva on kiinnittynyt lantioon, eli klinikalle voi lähteä ihan omilla kyydeillä kunhan sen aika tulee.
CTG ja nukkuva vauva (tasainen pitkä viiva)
Nyt kun muu vauvavarustus on hoidettu kohtuuhinnalla, näyttää lopuissa pikkujutuissa tulevan livettyä linjasta. Ostettiin naapuritalon lelukaupasta kaupan kallein soittolelu. Ajateltiin, että pimputusta joutuu kuuntelemaan satoja kertoja, ja niin montaa kertaa ei jaksa jos ääni ottaa päähän. Nyt meillä siis on tämmöinen pehmolammas, josta lähtee siedettävää pimputusta. Soitan pari pimputuskierrosta vauvalle joka ilta, että se oppisi rauhoittumaan äänestä. Pidetään peukkuja, että tekniikka toimii!
Perjantaina pidän viimeisen työpäivän ja ajattelen viimein jäädä lomille. Olen jo aika skeptinen suunnitelman onnistumisesta, mutta onneksi perjantai-illan sharepoint-koulutus on niin käsittämättömän huono, että saan loput hommat siirrettyä kollegoille koulutusta taustalla kuunnellessa. Suljen koneen viimein puoli kasilta illalla ja kaadun sänkyyn levähtämään ja odottamaan supistusten ohi menemistä. Ylös noustessa vähän jännittää, kun jalkoja pitkin valuu muutama tippa valkoista nestettä. Käveleskelen hetken ympäriinsä ja mietin että tästäköhän se lähtö tuli suoraan, mutta lisää ei tule, ja tulkitsen pisarat edelleen runsastuneeksi valkovuodoksi. Maha on kyllä melkoisen kipeä ja suppareita on epäsäännöllisesti, osa niistä alkaa jo tuntua. Pakkaan varalta sairaalakassin valmiiksi, mutta leffan ja yöunien jälkeen tilanne normalisoituu. Luultavasti kyse oli vaan rankasta joogasta ja liian pitkästä työpäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti