Ensimmäisenä törmäsi siihen, miten himpskutin vaikeaa on löytää latuja ja niiden säätietoja verrattuna laskettelurinteiden tietoihin. Lähistöltä löytyi kyllä tuurigooglailulla latuja, osa paremmin ja osa huonommin opastettuna, mutta latukameroita, kunnostustietoja ynnä muuta sai kaivaa ihan olan takaa. Lopuksi törmäsin Bergfex-palveluun (www.bergfex.de), joka vaikutti jokseenkin luotettavalta, ja jonka perusteella suuntasimme juuri ja juuri Itävallan puolella olevan Sulzbergin Nordic Sport Parkiin, noin 50 km päässä kotoa. Keli oli jo lähtiissä mitä mainioin, Friedrichshafenissa aurinko paistoi täyttä häkää ja lämpöä oli +11 C. Korkeammalle serpentiiniteitä kohotessa lunta alkoi näkyä jo vähän enemmän (ajoimme tietysti katto auki, koska niin on vain hyvällä säällä tehtävä. Kuulemma.). Scheideggistä löytyi ensimmäiset hyvännäköiset ladut heti tien vierestä, mutta jatkoimme vielä eteenpäin kun ajattelimme että Sports Park tarjoilee luultavimmin paremmat fasiliteetit vessojen ynnä muun puolesta.
Perillä odotti n. 20km latuverkosto moitteettomassa kunnossa, lämpöä edelleen n. +5C. Keli toi mitä mainioimman keväisen alppifiiliksen, ja pienen tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan latuja.
Partnerin opettamisessa kului ensimmäinen tunti, jonka aikana taisimme päästä etenemään reilun kolme kilometria. Kävin vielä itse huitomassa tämän jälkeen hetkisen, mutta pitoteippi ei riittänyt +7 asteen lämpöön, kun haarukka oli nollasta miinus kahteenkymppiin. Tervapitoa saa siis laittaa tulemaan postissa!
Jätimme päivän lyhyeen, koska partnerilla oli ensimmäinen kerta suksilla sitten yhden kokeilun n. 15 vuotta sitten. Mutta homma alkoi loppua kohden sujua paremmin ja paremmin, eli takaisin varmasti mennään ja ensi kerralla pidemmälle! Hiihtofiilis oli kyllä aika erilainen kun Suomen harmaassa metsässä, eli suksien raahaus kaiken muun joulutavaran mukana Suomesta ei ottanut enää yhtään päähän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti