Hyödynnän suomalaisia kirjastojärjestelmää ja lainaan äitini kirjastokortilla kasan raskausoppaita. Tosin uusimmat ovat 90-luvulta, mutta ei sen väliä - biologia ei liene ihan viime aikoina muuttunut.
Kirjat sisältävät perusbiologian lisäksi kaikenmaailman homeopatiaa, mutta lisäksi hyödyllisiä joogaliikkeitä ja vinkkejä miten tukihenkilö voi oikeasti tukea synnytyksessä.
Haluan ymmärtää synnytykseen liittyvät asiat ensin suomeksi, ja sen jälkeen opetella perussanavaraston saksaksi. Partneri ihmettelee, että eikö ne lääkärit nyt tiedä mitä siellä tehdään, mutta insinööri on näköjään insinööri vaikka voissa paistaisi. Haluan myös kirjoittaa synnytyssuunnitelman saksaksi, jotta ei tule kätilön tai sairaalan kanssa ongelmia tai väärinkäsityksiä, sekä käydä asiat läpi partnerin kanssa siltä varalta, että sattuu väsyneenä saksa unohtumaan. Jo gynekologin kanssa turhautuessa on tullut sellainen olo, että parempi itse varmistaa kuin luottaa sokeasti että kyllä asiat järjestyy.
Nyt kerron uutisia myös useammille tutuille saaden onnitteluja ja vähän toisenlaisiakin "onnitteluja". Antaisin ihan ilmaisena vinkkinä, että raskausuutisia kuullessa EI ole hyvä idea sanoa esim. "Viimeinkin" tai "No onhan sulla jo tuota ikääkin" tai muuta yhtä kannustavaa. EI, EI ja EI!!
Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää mitä jostain näkökulmasta myöhäisen lastensaannin taustalla on. Eikä ole kenenkään asia sitä kysellä ellei onnittelujen kohde asiaa oma-aloittesesti halua jakaa. Suurella todennäköisyydellä 'onnittelujen' kohde ei koe millään tavalla olevansa 'vääränikäinen', vaan iloitsee raskaudesta, koska hän uutiset on kanssasi päättänyt jakaa. Edellä mainitut kommentit ovat syyllistämistä, eivät onnitteluja. Ne alleviivaavat kyvyttömyyttä empatiaan ja tarvetta alleviivata odottajalle, miten hän ei ole elänyt 'oikean' tai 'toivotun' tai 'normaalin' kaavan mukaan. On miljoona ja yksi syytä saada lapsi jossakin muussa iässä kun 25 vuotiaana (tai mikä ikinä se 'oikea' ikä onkaan. NIH.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti