Saksassa osassa liikkeitä tupakkapaikka on siirretty kauemmas sisäänkäynnistä, ja bussi- ja juna-asemilla tupakoijille on varattu erilliset alueet. En ymmärrä, miksei tätä voi tehdä Suomessakin? Aiemmin en toki ole hajuista häiriintynyt, mutta alan ymmärtää miten tuskaista elämä on hajuyliherkälle - itsehän toivottavasti pääsen tästä ärsytyksestä eroon muutaman kuukauden päästä. Muita hankalia hajuja ovat juuri polttaneen ihmisen tuoksu, vahvat hajuvedet ja partavedet sekä seisseen hien haju. Jos hajupakkauksen kanssa joutuu vaikkapa lentokoneeseen tai hissiin, meinaa happi loppua, ja partnerikin siirtyy laittamaan hajusteet vasta hyvästelyjen jälkeen ja vähentämään suosiolla määrää. En nyt väitä, että itse tuoksuisin aina neutraalilta, mutta lupaan jättää hajuvedet matkustaessa tästä eteenpäin käyttämättä sekä pyydän anteeksi hajuherkiltä tähän mennessä maailmaan päästämistäni tuoksuista!
Toisaalta myös hyvät tuoksut haistaa tarkemmin - pöydällä seisovat piparit viereisestä huoneesta, aamukahvin, yrtit parvekkeella ja niin edelleen. Nautitaan nyt tästä niin kauan kuin se kestää!
Paluureissu alkaa Jyväskylästä aamujunalla kohti Helsinkiä, vaihto lentokenttäjunaan (miksei tätäkin saataisi menemään suoraan lentokentälle?), kävely portille, lento Zürichiin jne. kaikki ison vetovarrestaan hajonneen matkalaukun, raskaan repun ja suksipussin kanssa. Kanssamatkustajilta tulee myötätuntoisia katseita, vaikkei vatsa edes uudesta talvitakista näy mihinkään.
Matka menee vaihtoineen muuten mallikelpoisesti, mutta Zürichissa hyppään viime hetkellä junaan DB:n matka-appin perusteella. Kun saan tavarat ja itseni matkustamon puolelle, huomaan että juna onkin väärä, ja sitä paitsi päätepysäkillä. En ehdi tavaroineni päästä junasta ulos, kun ovet lukittuvat ja katson ikkunasta kun oikea juna liukuu vastakkaiseen suuntaan viereisellä laiturilla.. Kello on yhdeksän illalla, koska lentokin oli vastatuulen takia myöhässä. Noh, junan liikkuessa alan ihmetellä että mitähän tässä pitäisi tehdä. Vaunujen välistä ei ole kulkua, eli en pääse konnarin vaunuun enkä näe osastoilla ketään muita pikaisella etsinnällä. Jossain välissä yläkerrasta tosin laskeutuu juoppo, joka selittää paksulla aksentilla nukahtaneensa vaunuun. Hänellä ei tosin ole puhelinta eikä hän tiedä mihin soittaa, joten se siitä avusta sitten. Lueskelen seinille printattuja ohjeita, kun juna pysähtyy keskelle pimeää peltoa. Ovet eivät aukene, mutta lopulta konnari tulee katsomaan huomattuaan jonkun painelevan ovinappia. Hän sanoo, että parasta on vaan odotella 20min, jolloin juna palaa takaisin lentokentälle. Huhhuh! Myslipatukkavarastot oli tyhjennetty jo aikaa sitten, eli nälkä olisi aamuun mennessä tullut.
Tässä vaiheessa olen jo tietysti missannun viimeisen laivayhteyden Romanshornista, johon suunniteltu juna olisi mennyt. Onneksi akkua ja nettiä riittää tällä kertaa, ja tuplaetsinnällä partnerin kanssa hotlinessa löydän vaihtoehtoisen yhteyden Konstanziin, ja siitä toiselle puolelle järveä noin 20km kotoa toisella lautalla. Tosin busseja ei kulje enää, mutta onneksi partneri on lomalla ja voi hakea myös keskellä yötä. Lopulta Konstanzin juna löytyy aikataulussa, vaikka taas joutuu vähän juoksemaan, ja Konstanzissa löydän bussipysäkin, sekä päädyn viimein oikealle lautalle. Alkuperäiseen matka-aikaan kaksi tuntia ja kolme vaihtoa lisää! Todettakoon, että iltakoneella Suomesta Zürichiin lentämistä pitänee vielä pohtia, taidan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla lennot Friedrichshafenista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja onneksi on vielä pari päivää lomaa!
Paluureissu alkaa Jyväskylästä aamujunalla kohti Helsinkiä, vaihto lentokenttäjunaan (miksei tätäkin saataisi menemään suoraan lentokentälle?), kävely portille, lento Zürichiin jne. kaikki ison vetovarrestaan hajonneen matkalaukun, raskaan repun ja suksipussin kanssa. Kanssamatkustajilta tulee myötätuntoisia katseita, vaikkei vatsa edes uudesta talvitakista näy mihinkään.
Matka menee vaihtoineen muuten mallikelpoisesti, mutta Zürichissa hyppään viime hetkellä junaan DB:n matka-appin perusteella. Kun saan tavarat ja itseni matkustamon puolelle, huomaan että juna onkin väärä, ja sitä paitsi päätepysäkillä. En ehdi tavaroineni päästä junasta ulos, kun ovet lukittuvat ja katson ikkunasta kun oikea juna liukuu vastakkaiseen suuntaan viereisellä laiturilla.. Kello on yhdeksän illalla, koska lentokin oli vastatuulen takia myöhässä. Noh, junan liikkuessa alan ihmetellä että mitähän tässä pitäisi tehdä. Vaunujen välistä ei ole kulkua, eli en pääse konnarin vaunuun enkä näe osastoilla ketään muita pikaisella etsinnällä. Jossain välissä yläkerrasta tosin laskeutuu juoppo, joka selittää paksulla aksentilla nukahtaneensa vaunuun. Hänellä ei tosin ole puhelinta eikä hän tiedä mihin soittaa, joten se siitä avusta sitten. Lueskelen seinille printattuja ohjeita, kun juna pysähtyy keskelle pimeää peltoa. Ovet eivät aukene, mutta lopulta konnari tulee katsomaan huomattuaan jonkun painelevan ovinappia. Hän sanoo, että parasta on vaan odotella 20min, jolloin juna palaa takaisin lentokentälle. Huhhuh! Myslipatukkavarastot oli tyhjennetty jo aikaa sitten, eli nälkä olisi aamuun mennessä tullut.
Tässä vaiheessa olen jo tietysti missannun viimeisen laivayhteyden Romanshornista, johon suunniteltu juna olisi mennyt. Onneksi akkua ja nettiä riittää tällä kertaa, ja tuplaetsinnällä partnerin kanssa hotlinessa löydän vaihtoehtoisen yhteyden Konstanziin, ja siitä toiselle puolelle järveä noin 20km kotoa toisella lautalla. Tosin busseja ei kulje enää, mutta onneksi partneri on lomalla ja voi hakea myös keskellä yötä. Lopulta Konstanzin juna löytyy aikataulussa, vaikka taas joutuu vähän juoksemaan, ja Konstanzissa löydän bussipysäkin, sekä päädyn viimein oikealle lautalle. Alkuperäiseen matka-aikaan kaksi tuntia ja kolme vaihtoa lisää! Todettakoon, että iltakoneella Suomesta Zürichiin lentämistä pitänee vielä pohtia, taidan seuraavalla kerralla ottaa suosiolla lennot Friedrichshafenista. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja onneksi on vielä pari päivää lomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti