Ennen reissuun lähtöä kokeilin mitkä bisnesvaatteet vielä mahtuvat päälle. Onneksi kokoelma sisälsi stretch-mekkoja, ja kukas nyt muutenkaan pitää jakkua kiinni? Vähän mietitytti, että mitähän neuvotteluhuoneellinen asiakkaita miettii, mutta kukaan tuskin huomasi mitään - miehet näyttävät todella keskittyvän enemmän tisseihin kuin mahan kokoon :D
Lauantaina käytiin patikoimassa, ja hyvin jaksoin (tosin myös nelivuotias jaksoi, eli en tiedä voiko tätä pitää meriittinä :P). Tällä viikolla kerroin jo ihmisille, että meloninsiemeniä on syöty ja onnitteluja satoi. Sunnuntaina ohjelmaan tietysti kuului shoppailu, koska on vaan niin ihanaa kun kaupat on sunnuntaian auki \o/ Tavoitteena oli tällä kertaa pikkujouluissa vielä päälle mahtuva mekko. Kävelimme ystäväni kanssa uuteen ostoskeskukseen, ja heti sisäänkäynnin jälkeen näyteikkunasta minua katsoi Marimekon kaunis punainen mekko. Kokeilin, näytti hyvältä, totesin että liian kallis ja jatkoimme eteenpäin. Kunnes ystäväni piti minulle käytävällä puhuttelun -
"Kuuleppas nainen, olet ollut kymmenen vuotta työelämässä. Jos haluat ostaa mekon, ostat sen!" Ja niinhän siinä kävi, että kävelin ulos marimekon pussi kädessä. Noh, mekko tosin menee asiakkaissa reissatessa ja on sisäänotoilla muokattavissa sopivaksi raskausajan jälkeen.
Löysä neuletakki ilmeisesti piilotti pyöreän mahan muilta, mutta itse peilin eteen mennessä ihmetteli aina, että mistäs tuo pullukka tuohon ilmestyi. Muuten kun olossa tai missään muussa ei huomannut mitään eroa.
Olin aiemmin toiveikkaasti ajatellut, että mahahan alkaa kasvaa vasta viimeisillä kuukausilla kunnon mollukaksi, joten eihän tässä mitään ylimääräistä talvitakkia tarvita. Niimpä niin, aiemmin löysähkön villakangastakin nappien välit alkoivat jo pullistella, eli vaihdoin bisnestyylin äitini varastossa seisoneeseen tikkitoppaan, toiveissa että pärjään joulukuun reissut sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti