Ensin tietysti p*kimmat:
- Tukisukat: "Jos suvussasi on ollut suonikohjuja, kannattaa tukisukkia käyttää koko raskauden ajan". Jep. Onkohan vinkin kirjoittaja koittanut laittaa tukisukkia jalkaan raskausmahan yli? Se kymmenen minuutin hikinen äherryskö pitäisi hoitaa joka päivä ja ilta?!? Suostun käyttämään näitä lennoilla, mutta siihen se kyllä jää. Diskataan.
- "Älä nosta!" Kyllä, selän vaurioitumisriski raskaana olevalla on nostoissa olemassa, koska lantion liitokset löystyvät ja suorat vatsalihakset eivät tue korsettia normaalisti. Istukan repeäminen mainitaan myös jossain, mutta jos istukka on hyvästi sijoittunut, tekniikka on kunnossa eikä riuhdo, niin ei tästäkään suurempia riskejä tule. Nostojen turvallisuus riippuu paljon tekniikasta, tukilihaksiston kunnosta ja siitä miltä se nosto tuntuu. Eikä raskaus tarkoita etteikö mitään saisi nostaa! Itse nostelen matkalaukkuja ja kahvakuulaa ihan sen verran kuin hyvältä tuntuu, ja jos ei tunnu niin sitten kysyn apua.
- Syöminen: Tästä on jokaisella mielipide. Älä syö sitä, tätä äläkä tuota, senkin pojalle tuli atooppinen iho kun äiti veti raskaana ollessaan tuotetta X, meidän vauvalla ei ole mitään terveysoireita, koska äiti oli ZZZttomalla dieetillä koko raskauden ajan. Totuus: Tee ihan niinkuin itse uskot ja tuntuu hyvältä ja luota vertaisarvioituun, paljon viitattuun tutkimukseen äläkä naapurin liisaan tai vauvapalstalla julkistettuun yksittäiseen intialaiseen tutkimusviittaukseen.
- "Iho ja hiukset kukoistavat raskausaikana". No varmaan, jos iho on rasvaisenpuoleinen normaalisti. Itsehän tuntuu, että saisi uida oliiviöljyssä enkä tiedä, olisiko iholla siltikään tarpeeksi rasvaa. Hiuksia en pese kuin kerran viikossa tavan vuoksi, koska eivät ne rasvoitu ja välillä vieläkin harvemmin. Sori, pidän mieluummin normaalin ihoni ilman kuivuutta ja kutinaa.
- "Korkealla sykkeellä liikkuminen on vaarallista vauvalle". Sarjassamme vanhaa tutkimustietoa, 'tämä on kiellettyä koska minä niin sanon'. Liikunta on hyväksi äidille, ja sitä kautta vauvalle. Mitään ongelmia kovastakaan liikunnasta ei ole pystytty osoittamaan, niin kauan kuin kuuntelee omaa jaksamista. Potkunyrkkeilyä ei tietenkään vauvamahalla kannata ehkä aloittaa.
Ja sitten itse asiassa hyväksi koetut:
- "Syviä vatsalihaksia kannattaa treenata joka päivä". Kyllä ja halleluja! Muuten tulee tena ladyja ikävä.
- Seisomapöytä, jumppapallo ja muut tuolilla istumista rajoittavat apuvälineet - vahva suositus! Tuolilla, edes hyvällä työtuolilla pidempään istuminen ei ainakaan itsellä ole kivaa. Varsinkin jos vauva harrastaa päälläseisontaa. Sitten kun vauva alkaa potkia, on myös palaveriin keskittyminen aika hankalaa jos mahassa on menossa potkunyrkkeilyharjoitukset. Seisoskelu ja asennon vaihtaminen auttaa, ja välillä teen töitä puolimakuulla sohvalta.
- "Muista sitten levähtää" sanovat kaikki. Tällaisenaan neuvo on tyhmä, sillä siitä puuttuu kaikki konteksti. Eikai kukaan nyt yhdeksää kuukautta sohvalla makaa jos muuten on hyvä olo?!? Mutta on tärkeää oppia tunnistamaan milloin pitää levähtää. Itse tämä tuli opittua kantapään kautta, eli tässä tähän asti löydetyt vinkit:
- Alamahassa on kahdenlaista pistoa: Sitä kun jänteet venyvät, ja sitä kun pitää levähtää. Näiden erottaminen ei onnistu oikein muuten, kun että pitää levähtää -pisto esiintyy liikunnan yhteydessä eikä mene ohi kuin levähtäessä, ja jänteiden venyminen tulee random väliajoin ja menee vähän ajan päästä itsestään ohi.
- Supistukset: Ajattelin että kai sitä nyt huomaa jos supistaa? No ei välttämättä huomaa, muuta kuin vähän epämiellyttävän olon. Jos on vähän epämiellyttävä olo, voi painella mahaa. Jos se on kova, pitää levähtää.
- Järjetön väsymys: Silloin ei kannata pakottaa itseään lenkille, vaan nukkua. Muuten palataan kohtaan 2.
- Tuntuu tympeältä kumartua -> älä kumarru. Yleensä ennen lenkkiä kengät saa vielä jalkaan, lenkin jälkeen partneri ottaa ne pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti