Torstaina suuntaan pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Myöhäisenä lentojen ostajana joudun vaihtamaan Brysselissä, mutta pääsen perille kunnialla keskiyöllä. Perjantain kävely tuntuu selässä seuraavana päivänä, mutta en viitsi valittaa. Onneksi nappaamme lauantaiksi pyörät, ja tunnin pyöräily onneksi notkistaa selkää. Luojan kiitos reissu sattui vasta tälle viikolle, en ymmärrä miten olisin aiemmin jaksanut! Nyt on kuitenkin koko ajan tosi kivaa ja jaksan hyvin, vaikka joka päivä ollaan aamusta iltaan liikkeellä ja aktiivisuusmittarin mukaan askelia kertyy perjantaille 13 km edestä. Matkakumppanit olivat jopa ostaneet minulle alkoholitonta lasten kuplajuomaa kun itse nappailevat viiniä <3 Juon viiniä puoli lasia, ihan kukkahattutätien kauhistukseksi, ja samalla uhkalinjalla syön myös ravintolassa hyvällä omallatunnolla simpukoita.
Onnellinen matkaaja ja kuplajuoma
Sunnuntain kotiinpaluussa meneekin Frankfurtin kaaoksen takia reilummin aikaa, eli maanantaiaamun nouseminen on haasteellista. Iltapäivällä en kykene enää keskittymään, vaan katson koulutusta datan visualisoinnista ja nukahdan puolivälissä. Kroppa tuntuu vähän väsyneeltä, mutta väsy ei ole enää samaa kuolemanväsymystä kuin ensimmäisinä kuukausina. Tästä siis alkanee keskiraskauden autuus, toivon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti