maanantai 29. tammikuuta 2018

Kansainvälisen liiketoiminnan iloja

Perjantaina klo. 14 ajattelen hektisen viikon jälkeen, että ihan hyvinhän tämä lopulta meni. Kun saan seuraavan homman tehtyä, olen saanut tehtyä n. 80% tämän viikon tehtävälistasta valmiiksi, ja lisäksi hoitanut kaikki tulipalot suurinpiirtein tyydyttävälle tasolle. Hymyilen sisäisesti ja avaan perjantain kunniaksi jääkaapista alkoholittoman vehnäisen.

Klo. 14:10 kone käynnistää itsenä uudelleen, eikä suostu enää käynnistymään edes vikasietotilassa. Scheisse! Koitan tavoittaa IT-tukea tunnin ennenkuin saan hänet puhelimen päähän. Käytämme kaksi tuntia koittaen saada konetta ylös, ilman tuloksia. Lopulta päätämme, että ostan paikallisesti uuden koneen ja lähetän tämän yksilön meren taa tiedostojen pelastusyritykseen, sillä jostain syystä edellinen back up serverille on tehty viikko sitten. Mahtavaa.

Lauantaina aloitan uuden koneen etsinnän sekä vanhan lähetysprosessin setvimisen. Uusi kone spekseillä on mahdollista saada vasta tiistaiksi, sillä maanantain express-lähetys olisi pitänyt tilata perjantaina ennen viittä, jolloin vielä koitimme saada vanhaa konetta toimimaan. Lähin yksilö oikeassa kaupassa sijaitsee Stuttgartissa, ei pelkoa että lähden sinne päiväseltään ajelemaan..

Sitten kävelen vanhan koneen kanssa postiin. Pakkausteippiä ei tietysti ole saatavilla muuta kuin ostotavarana, ja paketeista ei ole malliyksilöitä näytillä. Jonotan siis vartin ihmettelyn jälkeen toisen vartin tiskille (kaikki muutkin ovat tietysti lauantaina pääpostissa) ja kysyn apua. Virkailija on sitä mieltä, että li-akkujen lähetys ei ole muuttuneen lainsäädännön mukaan mahdollista. Väitän vastaan sillä kuvittelen nähneeni aiheeseen liittyvän ohjeistuksen DHL:n sivuilla, mutta eihän siitä mitään apua ole joten joudun kävelemään pakkaustarpeineni ulos. Kotona löydän ohjeistuksen, yhden laitteeseen kytketyn akun lähetys lentorahtina on sallittua. Tässä vaiheessa kello on jo tosin kymmentä vaille postin sulkemisaika, eli kone ei enää ehdi tiistaiksi amerikkoihin.
Siinä se olisi viimein, valmiina lähtöön kun joku vaan hakisi

Sitten alan selvittelemään kuriirpalveluja. Kaikki toimisi muuten, mutta tullin paperit pitää olla täytettynä tikutilleen oikein, jottei paketti jää kiinni rajalle. Käytettyäni selvittelyyn kolme tuntia totean hävinneeni, ja päätän että amerikka saa hoitaa paperisotansa itse. Jos asiakas haluaa, että työvälineeni on heidän taseessaan, saavat myös hoitaa lähetykset ja korjaukset. Nih. Seuraava kone saa korjauspalelun ja takuun Saksasta, ja kermana kakun päälle saan viimein skandinaaviset kirjaimet näppikseen. Ja maanantain kipeaästi kaivattua työhuoneenjärjestelyaikaa. Että semmoinen viikon päätös tällä kertaa.
Viihtyisä työnurkkaus näyttää jälkeenpäin toivottavasti vähän paremmalta..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti