Tämän gynen some-silmä ei ole ihan yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lääkärillä, eli tässä kuvassa maha-asukki näyttää oikeastikin ihan alineilta :D Lääkäri vielä kyselee että 'eikö ole kaunis kuva' ja on selkeästi ylpeä itsestään kun silmäkin oikein näkyy. Hymistelen ja huokailen sisäisesti. Tosin myöhemmin hoksaan, että siitähän voisi tulla Star Wars -baby jos saisi synnytyksen viimeisen päälle ajoitettua. Noh, siihen on tosin vielä hetki.
Viikko jatkuu armottomalla pakkauksella, ja perjantai-aamuna viimeiset laatikot saadaan kiinni samalla kun muuttomiehet avaavat oven aamukahdeksalta. Talon tyhennyttyä maalaan vuokraisännän ohjeiden mukaan nurkkia teleskooppivarrella ja nurkkatelalla (kuka olisi uskonut, että sellainenkin on olemassa?) ja ravaan taas portaita ylös-alas moppi tai maalisanko käsissä. Saamme hommat suurinpiirtein tolalleen ja hyppäämme viideltä junaan. Kantaessani laukkua juna-aseman portaita ylös määränpäässä on kyllä sellainen olo, että en astu taakka kädessä enää yhtään porrasta seuraavaan kuukauteen :D Myös istuminen on vaikeaa rasituksen jälkeen, ja pikaruokailun jälkeen kaadun hotellissa sänkyyn.
Aamulla otetaan asunto vastaan perusteellisen tarkistuksen kera, ja sitten muuttomiehet pääsevät hommiin. Tavarat on iltapäivään mennessä kannettu sisään, ja aloitamme purku-urakkaa. Vauvan potkut alkoivat tuntua heti edellisen raskausviikon lopussa, ja nyt kyllä huomaa että maha-asukki on liikkeellä heti kun koittaa oikaista selkää tai alkaa nukkumaan.
Miehen ystävä tulee onneksi sunnuntaina auttamaan ja nostelemaan raskaampia tavaroita, ja saamme huonekalut suurinpiirtein paikalleen. Mies lähtee vielä takaisin Darmstadtiin muutamaksi päiväksi töihin ja viimeistelemään talon siivouksen (eli siis istumaan ystävien kanssa pitkillä illallisilla :D), eli jatkan purkuhommia alkuviikon yksin, muutamat potkut seuranani.
Vauva alkaa kehitysoppaiden mukaan jo kuulla, ja soittaisin sille mielelläni musiikkia, mutta en kuollaksenikaan keksi missä laatikossa kaiuttimet sijaitsevat. Lopuksi päätän, että vauvan henkinen ja musikaalinen kehitys saa alkaa vasta tammikuussa kun olen takaisin reissuilta ja kämppä on kunnossa. Päätän myös, että se ei ehdi saada lopullisia vaurioita muuttoon liittyvästä pikaruoan ahmimisesta, vitamiinien unohtelusta ja epäsäännöllisestä ruokarytmistä, ja kieltäydyn tuntemasta tästäkin huonoa omaatuntoa. Paska mutsi ja silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti