Koitan viimein alkaa lueskella vähän tietoa vauvan tekemisestä saksalaisittain. Huhhuh, mikä ahdistus iskee! Hirveä määrä termistöä ja sääntöjä jotka pitäisi opetella.
Ulkkareiden synnytysblogien ja expat-infosivujen mukaan kaikki lääkärit eivät oma-aloitteisesti kerro vaihtoehdoista ja riskeistä, vaan tekevät päätöksen potilasta konsultoimatta ellei tämä sitä erikseen vaadi. Lisäksi netti valistaa, että jokaisen pitää itse hommata oma kätilö (Hebarme), joka on sitten vastuussa synnytysvalmennuksesta ja mahdollisesti myös synnytyksestä sairaalan käytännöistä riippuen. Tässä ei sinänsä mitään, mutta ilmeisesti kätilö myös päättää esim. kivunlievityksestä ja synnytyksen kulusta, eli mikäli kohdalle sattuu akupunktioon ja homeopatiaan uskova hihhuli, se on hyvästit epiduraaleille ja kipulääkkeille! Huh! Noh, onneksi kätilön saa itse valita ja sitä kannustetaan vaihtamaan mikäli yhteistyö ei suju.
En vielä löydä hyvää nettilähdettä synnytyksen ja eri skenaarioiden sanaston opetteluun saksaksi, eli tilaan kirjan "Hebamen Gesundheitswissen" päästäkseni paremmin kartalle miten homma on Saksassa oikeasti järjestetty. Kirja osoittautuu saavuttuaan hyväksi perusoppaaksi lyhenteiden ja tutkimusten tulkitsemiseen.
Perusasetelma on siis se, että oma gynekologi hoitaa raskausajan tarkastukset. Ultraus tehdään joka kerta, samoin otetaan sokerit, paino ja verenpaine, sekä katsotaan kohdunsuu. Normaalitutkimukset tapahtuvat kerran kuussa, ja viimeisellä raskauskuukaudella viikottain. Noin raskausviikolla 25 pitäisi viimeistään olla kätilö (Hebamme) ja synnytysvalmennuskurssi varattuna. Joihinkin sairaaloihin pitää ilmoittautua etukäteen, mutta tämän ehtii tehdä myöhemminkin, ja kätilö auttaa myös näiden käytännön asioiden järjestelyissä.
Kirjojsta ja nettilähteistä rohkaistuneena päätän vielä ilmoittautua äitiysjoogaan, jotta tapaisin muita kohtalotovereita joilta kysellä tyhmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti